Pullopostia Joonas Auringolta

Huhtikuun aurinko tulvii ikkunoista sisään ja sulattaa pihan viimeisiä lumia, tinttien liverrys kuuluu sisälle asti. Istun Nukkekodin yläkerrassa viimeistelemässä pian alkavan kesän ohjelmaa, jota on suunniteltu pitkin talvea. Olemme koettaneet saada aikaan juuri sellaisen kesän, jota Nukkekodin oma merirosvokapteeni Joonas Aurinko on lähettämässään pullopostissa toivonut.

Kahvitauolla unohdun seuraamaan ikkunasta oravien kisailua takapihan puissa. Etupihan puolelta kuuluu jo lasten ääniä, yksi perhe on tullut pihalle leikkimään. Talven paukkupakkasten aikaan pimeän ympäröimässä, koleassa talossa yksin vietetyt päivät tuntuvat jo kaukaisilta muistoilta. Nyt voi jo aistia kesän olevan ihan lähellä ja tiedän että Joonas Aurinko miehistöineen on paluumatkallaan tänne.

Ja mitä Joonas kesältä toivoikaan? Siinä pullopostissa luki näin:

Hei Versotarhurit,

Ois siitä iloinen mieli mulla, jos taas kevätretkille vois lapset tulla.

Päiväkoteihin, kouluihin viekää viesti, toukokuussa alkaa Joonaksen pesti.

Mä silloin saavun ryhmät viihdyttämään, tarinoimaan ja laulamaan,

tehdään päihin hatut piraatin ja saa jokainen myös rintapieleen napin.

Vaan kun koittaa kesäkuu, silloin ois jo meno muu.

On kesä yksi ja monta, suuri tapahtuma, jossa paljon puuhaa verratonta:

Sais kaikki maalata ja musisoida, tanssia ja nikkaroida,

joskus laittaa multaan sormet tai ylleen roolivetimet,

sukeltaa sadun ja teatterin taikaan, leikkiä ja viettää aikaa.

Tiny Wheelsiin tahdon autot jännät, eläinpäivään pörröiset hännät.

Viel kun toistuis filmifestarit alkuun elokuun, sepä hymyyn saisi suun.

Ja parasta ois tässä, et näkisin perheet yhdessä tekemässä,

ihmetellen kokemassa, mukana myös vaarit ja mummit, serkut, kamut, sekä kummit.

Maailman meriltä teille terveiset lähetän ja kesää jo innolla odotan!

Teidän hurjaakin lempeämpi merirosvokapteeni,

Joonas Aurinko

Julia Vatanen,

Nukkekodin vastaava ohjaaja

Lastenkulttuurikeskus Verso