Sadut Nukketeatterimatkalaukuista Leppävirralla

Satutuokiot 31.8.2016 Leppävirran kirjaston kerhohuoneessa

klo 9.00- 9.45 ja klo 10.00 - 10.45

Nukketeatterimatkalaukku

Nuket ohjaustoiminnan artenomi Mari Kervinen

Satutuokio klo 9.00 - 9.45

 

Hahmot nimettiin ensin:

Petri – lammas

Tammi - puu

Mato Matala

Essi – käärme

Rottahiiri

Kettu Repolainen

Tarina:

Olipa kerran Kettu Repolainen, joka lähti retkelle ja tapasi Petri-lampaan. Lammas ajoi kettua takaa ja sai ketun kiinni. Lammas halusi ketusta kaverin.

He menivät yhdessä Tammen luo. Tammi sanoi: ”Päivää” ja näkee Mato Matalan. Tammi syö matoja, Mato Matala lähti karkuun ja katosi.

Rottahiiri löysi Mato Matalan ja syö sen ja oksensi sen takaisin. Mato lähti nukkumaan.

Paikalle tulee Essi-käärme Petri-lampaan luo. Lammas syö  Essi-käärmeen. Lammas oksentaa käärmeen.

Ja kaikki tulee kavereiksi. Tulee yö. Kaikki rupee nukkumaan ja rupee kuorsaamaan.

Satutuokio klo 10.00 – 10.45

Sama nukketeatterimatkalaukku

Hahmot nimettiin ensin:

Maija – koira

Mato Matala

Kirsi – banaani

Hiiri Kipinä Hiirulainen

Käärme Käkilä

Kettu Repolainen

Tarina:

Olipa kerran Mato Matala. Mato meni multaan uiskentelemaan. Hän tapasi Kettu Repolaisen. Kettu Repolainen syö Mato Matalan.

Maija-koira ja Kettu Repolainen menevät naimisiin. Käärme Käkilä on pappina. Pappi kysyy haluaako Kettu Repolainen olla Maija-koiran miehistö. Maija-koira vastaa: ”Joo.” Sen jälkeen he menevät nukkumaan.

Sitten Maija-koira ja Kettu Repolainen heräävät, syövät aamupuuron ja menevät ulos lenkille. He tapaavat lenkillä Kirsi-banaanin. Sitten he jatkavat yhdessä lenkkiä. Sitten he menevät koteihinsa. Ja kaikki juovat kahvia.

Lopuksi aivan kaikki kerääntyivät Kettu Repolaisen luo juomaan teetä. Mato Matala syntyi uudelleen. 

Lapset keksivät tarinan satutuokion vetäjä Minnamaria Koistisen avustuksella.

Kesätyö Seikkailujen saaressa

’’Sisään ja ulos.’’ Seisomme ympyrässä ja vilkuilemme toisiamme epäluuloisesti. ’’Sisään ja ulos, puhaltakaa jännitys ulos hengityksen mukana.’’ Ohjaajamme Nazia Asif yrittää tsempata 18 kesätyöntekijäänsä. ’’Sisään ja ulos.’’ Sydän hakkaa yhä voimakkaammin. Katsomme viimeisen kerran toisiamme, ennen kuin suuntaamme Ravintola Vilskeen sopukoihin. Nyt se alkaa.

Tätä hetkeä varten olemme työskennelleet koko edellisen viikon. Hahmot ja puvut on luotu, rekvisiitta rakennettu ja roudattu, improvisointia ja ensiapua harjoiteltu. Kun näimme ensimmäisten lasten saapuvan, jännitys hiipui ja kova työ alkoi tuntua arvokkaalta.

Aika maanantaiaamusta sunnuntai-iltaan hujahti nopeammin kuin olimme ajatelleet. Tapaamamme 3239 innokkaan apukokin joukkoon mahtui eri-ikäisiä ihmisiä monesta eri kansallisuudesta. Myös ravintolan sisällä monikulttuurisuus näkyi vahvasti. Saaressa pääsi mm. maistelemaan Järvikylän yrttejä, leipomaan hiekkakakkuja ranskalaiseen malliin ja auttamaan japanilaisia linja(ninja)kokkeja.

Kauhutarinat saaren itikoista, sääolosuhteista ja rankoista päivistä oli kuultu moneen kertaan. Saariviikon jälkeen, uskomme että koko työporukka voi todeta huhut todeksi. Saimme seistä pitkät päivät sateessa itikoiden syötävänä, mutta kokemus oli ehdottomasti positiivinen. Työporukka tuki ja tsemppasi toisiaan aktiivisesti ja saarityö kasvatti meistä montaa esiintyjänä ja ihmisenä.

Kesätyö Seikkailujen saaressa oli hyvin monipuolinen, erilainen ja hauska. Oli hienoa päästä vaikuttamaan saaren sisältöön ja omaan rooliin. Kiitos kuuluu isolta osin loistaville ohjaajillemme, Nazialle, Jennille ja Terhille. He auttoivat meitä työläisiä jaksamaan hankalissa tilanteissa ja motivoivat meitä tekemään aina parhaamme. Kiitämme myös saaressa käyneitä. Kesätyöporukka kuittaa, hejdå! 

Pullopostia Joonas Auringolta

Huhtikuun aurinko tulvii ikkunoista sisään ja sulattaa pihan viimeisiä lumia, tinttien liverrys kuuluu sisälle asti. Istun Nukkekodin yläkerrassa viimeistelemässä pian alkavan kesän ohjelmaa, jota on suunniteltu pitkin talvea. Olemme koettaneet saada aikaan juuri sellaisen kesän, jota Nukkekodin oma merirosvokapteeni Joonas Aurinko on lähettämässään pullopostissa toivonut.

Kahvitauolla unohdun seuraamaan ikkunasta oravien kisailua takapihan puissa. Etupihan puolelta kuuluu jo lasten ääniä, yksi perhe on tullut pihalle leikkimään. Talven paukkupakkasten aikaan pimeän ympäröimässä, koleassa talossa yksin vietetyt päivät tuntuvat jo kaukaisilta muistoilta. Nyt voi jo aistia kesän olevan ihan lähellä ja tiedän että Joonas Aurinko miehistöineen on paluumatkallaan tänne.

Ja mitä Joonas kesältä toivoikaan? Siinä pullopostissa luki näin:

Hei Versotarhurit,

Ois siitä iloinen mieli mulla, jos taas kevätretkille vois lapset tulla.

Päiväkoteihin, kouluihin viekää viesti, toukokuussa alkaa Joonaksen pesti.

Mä silloin saavun ryhmät viihdyttämään, tarinoimaan ja laulamaan,

tehdään päihin hatut piraatin ja saa jokainen myös rintapieleen napin.

Vaan kun koittaa kesäkuu, silloin ois jo meno muu.

On kesä yksi ja monta, suuri tapahtuma, jossa paljon puuhaa verratonta:

Sais kaikki maalata ja musisoida, tanssia ja nikkaroida,

joskus laittaa multaan sormet tai ylleen roolivetimet,

sukeltaa sadun ja teatterin taikaan, leikkiä ja viettää aikaa.

Tiny Wheelsiin tahdon autot jännät, eläinpäivään pörröiset hännät.

Viel kun toistuis filmifestarit alkuun elokuun, sepä hymyyn saisi suun.

Ja parasta ois tässä, et näkisin perheet yhdessä tekemässä,

ihmetellen kokemassa, mukana myös vaarit ja mummit, serkut, kamut, sekä kummit.

Maailman meriltä teille terveiset lähetän ja kesää jo innolla odotan!

Teidän hurjaakin lempeämpi merirosvokapteeni,

Joonas Aurinko

Julia Vatanen,

Nukkekodin vastaava ohjaaja

Lastenkulttuurikeskus Verso

Nukketeatterimatkalaukku satutuokiossa

Leppävirran Satutuokio 16.3.2016 perhepäivähoitolapsille ja kotona oleville lapsille,

Leppävirran kirjaston kerhohuone 

Nukketeatterimatkalaukku, nuket ohjaustoiminnan artenomi Mari Kervinen

Tällä kertaa toin mukanani Nukketeatterimatkalaukun, jossa on mielikuvituksellisia, kierrätysmateriaaleista tehtyjä olentoja. Kaikki otukset eivät välttämättä muistuta selkeästi mitään eläintä. Lisäksi laukussa on maisemakangas ja varavaatteita. Teimme tarinan yhdessä lasten kanssa, johdattelin sitä nukkien avulla.

Laukku oli jännittävästi ensin kiinni, kahvassa roikkui tyhjät kirjan kannet. Kannessa luki: ”Nukketeatterimatkalaukku”. Sanoin lapsille, että se tarina on varmaan täällä kirjassa. Mutta kirja olikin tyhjä kun sen aukaisin, kyllä heitä nauratti. Siitä päästiinkin siihen, että tarvitaan tarina, jonka te lapset kerrotte…

Laukku avattiin varovasti. Sisäkannessa oli linnamaisema ja johdattelin alun tarinaan. Aloitin, että noita oli taikonut kaikki olennot nukkumaan ja ne täytyisi yksitellen herättää. Lisäksi olennot olivat unohtaneet keitä olivat ja minkä nimisiä he olivat. Lapset nimesivät otukset sitä mukaa kun ne ilmestyivät ja tällainen siitä tarinasta tuli:

”Olipa kerran linna, jossa asui noita nimeltä Velho. Noita Velho taikoi kaikki olennot nukkumaan.

Ensimmäisenä heräsi Mini - koira ja sitten heräsi Täplä-hevonen.

“Herätetään toiset eläimet”, Mini - koira sanoo.

“Herätetään vaan”, Täplä - hevonen vastaa.

Ja niin heräsi myöskin Tatti - hiiri. Tatti - hiiri meni turvaan linnaan ja katosi muurien taakse.

Velho heräsi ja raivostui, kun eläimet olivat heränneet. Eläimet lähtivät pakoon linnan muurien taakse.

Muut heräsivät. Kukko - kana heräsi ja totesi, että kaikki olivat menneet piiloon muurin taakse.

Karvapallo - toukka heräsi. Noita ajoi niitä takaa. Nekin menivät linnan muurien taakse pakoon. Olennot päättivät, että säikäytetään velho. Eläimet tiesivät, että velho pelkää vettä ja niin ne työnsivät yhdessä velhon jokeen. ”

Lopuksi katsottiin miten nuket liikkuivat ja mistä ne oli tehty. Sitten lapset pääsivät kokeilemaan nukkeja ja leikkimään niillä vapaasti. Paikalla oli 14 lasta (1-5v) ja neljä aikuista.

Tuokio (45min) meni kuin siivillä ja lapset innostuivat leikkimään nukeilla keskenään.

Minnamaria Koistinen

Tunteiden Tuuli - työ opettaa tekijäänsä

Oikein hyvää Tuulin päivää!!! Olkoon tämä päivä omistettu tunteille!

Tunteiden Tuuli-menetelmä sai alkunsa, kun eräs lastentarhaopettaja otti yhteyttä LastenkulttuurikeskusVersoon. Hänen viestinsä oli, että lapsille pitäisi opettaa tunnetaitoja. Tausta-ajatuksena oli, että esimerkiksi kiusaamista voisi vähentää tunnetaitoja opettamalla. Itselleni työtehtävä tuli kuin ”Manulle illallinen”. Mielenkiintoinen aihe ja minulle kaikkein tutuin opetusmenetelmä: draamakasvatus. Sitä en osannut arvata, miten paljon Tunteiden Tuuli kasvattaisi myös minua.

Viimeksi perjantaina keskustelin seitsemänkymppisten ihmisten kanssa lapsuudesta ennen vanhaan. Rouvien puheessa nousi vahvasti esille tunteet ja se, kuinka ne olivat kiellettyjä heidän lapsuudessaan. Tai no, tunteita ei kai kukaan voi kieltää, mutta niiden näyttäminen ei ollut kovin kovassa kurssissa heidän mielestään. Opeteltiin pidättelemään tunteita ja piilottamaan ne näkymättömiin. Keskustelun lopuksi totesimme, että näiden oppien mukaan hekin ovat seuraavia sukupolvia kasvattaneet. Itsekin siis olen yksi näistä kasvateista.

Tunteja suunnitellessani hain taustatietoja opetettavaan aiheeseen liittyen. Kävin myös keskusteluja ystävieni, työtovereitteni ja yhteistyökumppaneidemme eli Pieksämäen lastentarhanopettajien kanssa. Sana sanalta tulin vakuuttuneemmaksi tunteiden tuntemisen hyvää tekevästä vaikutuksesta. Aikaisemmin nielin usein pettymyksen ja suuttumuksen tunteeni. Jo kurkussa, alas mennessään tunteet tuntuivat polttavilta. Saatika vatsaan asti päästessään. Nielty tunne saattoi loppujen lopuksi olla vatsahappoakin voimakkaampi.

Meillä on aina jokin tunne, vähintäänkin taustalla, vaikuttamassa olemiseemme. Vakuutuin, että on parempi tunnistaa ja tuntea omat tunteensa. Tunteiden piilottamista voisi mielestäni verrata liian täyden matkalaukun sulkemiseen. Laukkua sulkiessa tulee hiki, sormet menevät hapoille ja lopulta tulee ahdistus ja epätoivo. Tunteiden matkalaukkua ei tule sullotuksi täpötäyteen, jos antaa tunteiden tulla ulos asti sanoina tai ilmeinä tai eleinä tai vaikka näitä kaikkia keinoja käyttäen!

Tänään Tuulin päivänä aloitin aamuni tunnetaitoja opettaen. Tällä kertaa ykkösluokalle, jonka oppilaita olen tavannut jo heidän ollessa esikoulussa. Huomasin, että oppilailla on todella laaja tunnesanasto, jota he mutkattomasti käyttävät. Erilaisiin tilanteisiin löytyy monta tunnetta ja oivaltavia selityksiä, mistä tunteet johtuvat.

Varovaisesti mieleeni hiipii ajatus. Voisiko omassa itsessäni tapahtunut muutos olla osa isompaa muutosta? Saanko omalta pieneltä osaltani olla mukana kulttuurin muutoksessa? Sen ainakin tiedän, että työalueellani Verso -kunnissa monet opettajat ovat Tunteiden Tuulin ja muiden menetelmien avulla tuoneet tunteet arkipäiväisiksi ja sallittaviksi. Sitä kohden ne mainitsemani rouvatkin ovat elämänsä aikana menneet. Ovat omalta osaltaan olleet murtamassa vanhoja tapoja.

Lopuksi lainaan vielä viihdeohjelma Putouksen sketsihahmo Antskun sanoja ”siulla on oikeus siun tunteisiin”. Ja hän on mielestäni aivan oikeassa! Tunteilemisiin!

Nazia Asif, 

tuottaja ja taidekasvattaja

Lastenkulttuurikeskus Verso 

Huikea vuosi takana, vielä upeampi edessä?

Lastenkulttuurivuosi 2016 on käynnistynyt Versossa menneen vuoden paketoinnin, uuden vuoden toimintojen tuotantotyön, hankesuunnitelmien sekä strategian viimeistelyn myötä. Lapsia olemme päässeet kohtaamaan jo tammikuussa käynnistyneen värikkään satutuokiotoiminnan tiimoilta.

Verso järjestää säännöllisesti satutuokioita keväällä 2016 kahdeksalla paikkakunnalla. Verson satutuokioihin on aina vapaa pääsy ja ne ovat pääsääntöisesti 3-6 -vuotiaille suunnattuja, monialaisesti erilaista toimintaa sisältäviä taidekasvatustuokioita. Satujen lomassa tarinoidaan yhdessä, lauletaan, loruillaan, soitetaan, piirretään tai leikitään, seikkaillaan kirjastossa ja sukelletaan mielikuvitusmaailmoihin tarinallisen taidekasvatuksen ja sanataiteen keinoin. Paikkakuntakohtaiset satutuokioaikataulut ja sisällöt löydät TÄÄLTÄ.

Kevään 2016 toiminnan painopisteinä ovat satutuokiotoiminnan lisäksi mm. Tunteiden Tuuli- tunnetaitokasvatus draaman keinoin, monitaiteiset Satusalkkuseikkailut ja Tartu taiteeseen -toiminta. Uusien, mielenkiintoisten projektien suunnittelu on tuotantotiimillä täydessä vauhdissa samalla kun menneitä paketoidaan. Toimintojen pääpainopiste on viime vuoden tapaan syksyssä, jota rakennetaan pala kerrallaan kevään mittaan. Verson muista toimintamuodoista päivitetään jatkuvasti tietoa www.versoverkko.fi -sivuston alasivuille.

Tärkeänä osana Verson toimintaa työstetään myös Keski-Savon Kulttuuriketju-kulttuurikasvatussuunnitelmaa, joka linjaa viiden kunnan (Varkaus, Pieksämäki, Joroinen, Leppävirta ja Heinävesi) uuden opetussuunnitelman mukaista kulttuurikasvatusta elokuusta 2016 lähtien. Myös muilla Verso-paikkakunnilla päivitetään tai käynnistetään kulttuurikasvatussuunnitelmatyötä opettajien ja kulttuuritoimijoiden tueksi. Huhtikuun 28. päivänä Verso järjestää kulttuurikasvatussuunnitelmatyötä sparraavan workshop-päivän Juvalla. Tilaisuus on osa valtakunnallista Kulttuurivoltti-hankkeen kiertuetta.

Tulevan kesän isot produktiot, Pieksämäen Nukkekodin kesä ja Vekara-Varkauden Seikkailujen saarikin alkavat hahmottaa muotoaan. Niistä tiedotetaan tarkemmin lähempänä kesää, mutta Joonas Auringon merirosvokoulu-teemaisia kevätretkiä voi varata Nukkekodille jo nyt.

Vuoden 2015 toiminnoissa Verson taidekasvattajat, taiteilijat, esiintyjät ja muut kulttuuritoimijat kohtasivat lapsia, vanhempia, isovanhempia, opettajia, varhaiskasvattajia tai muita lapsenmielisiä yli 25 800 kertaa. Olemme saaneet toiminnoista valtavasti hyvää palautetta, toiveita toiminnan jatkumiseksi ja kehittämisideoitakin.

Verson toiminnan perustavoitteenahan on tasavertaisesti saavutettavan, laadukkaan taide- ja kulttuurikasvatuksen edistäminen, ja tilastojen sekä palautteiden valossa siinä on onnistuttu ihan mukavasti. Työsarkaa silti riittää, jotta jokaisen lapsen ja nuoren kulttuuriset oikeudet saadaan alueellamme toteutumaan valtakunnallisten kulttuuripoliittisten tavoitteiden mukaisesti. Siksi Verson toimintoja on jäsennetty entisestään ja vuosien 2014 - 2015 aktiivisen kehittämistyön tuloksena Versolle on myös luotu strategia, joka selkeyttää toimintoja ja helpottaa resurssien kohdennusta. Strategisen suunnittelun myötä pystymme nyt tuottamaan lastenkulttuuuri- ja asiantuntijapalveluita entistä laadukkaammin, kohdennetummin ja syvemmin. Runsaan versoilun verhoama vankka runko luo vahvaa uskoa siihen, että pystymme jatkossa yhä parempaan, yhdessä laajan ja asiantuntevan verkostomme kanssa. Visiomme vuoteen 2020 onkin, että aivan jokainen lapsi ja nuori toiminta-alueellamme on laadukkaan, saavutettavan lastenkulttuurin parissa. Luovuus Versoo!

Satumaista vuotta 2016 ja iloisia kohtaamisia toivoen

lastenkulttuurikoordinaattori

Terhi Siippainen